Vierailumme Livingstonessa alkoi heti Victoria-putousten jälkeen. Olimme juuri tutustuneet putouksiin Zimbabwen puolelta, ja seuraava askel matkallamme oli rajan ylitys Sambiaan, jossa vietimme yhden intensiivisen mutta antoisan päivän Livingstonen kaupungissa.
Tämä oli ensimmäinen kerta, kun ylitimme kansainvälisen rajan kävellen, mutta ei todellakaan viimeinen matkoillamme.
Sisällysluettelo
Rajan ylitys Zimbabwesta Sambiaan kävellen
Ihan ensimmäisenä suuntasimme Zimbabwen rajalle hoitamaan maastapoistumiseen liittyvät muodollisuudet. Kaikki sujui yllättävän nopeasti ja vaivattomasti, eikä jonotusta juurikaan ollut. Muutaman minuutin kuluttua olimme jo matkalla kohti siltaa, joka yhdistää Zimbabwen ja Sambian.
Kävelymatka rajalta sillalle on lyhyt ja helppo. Matkan varrella näimme paljon paikallisia kuljettamassa tavaroita maasta toiseen, ja rajaseudun elämä tuntui vilkkaalta mutta rennolta.
Victoria-putoukset sillalta ja kuuluisa benjihyppy
Itse sillalta avautuvat upeat maisemat Victoria-putouksille. Pysähdyimme hetkeksi ihailemaan putousten synnyttämää sumua ja ottamaan valokuvia.
Sillan keskivaiheilla sijaitsee myös kuuluisa benjihyppyalue, jossa näimme ensimmäiset turistit hyppäämässä syvälle rotkoon Pysähdyimme hetkeksi seuraamaan ennen kuin jatkoimme matkaa. Samassa kohdassa näkyy myös kyltti, joka ilmoittaa Sambian alueen alkavan.
Saapuminen Sambiaan ja rajamuodollisuudet
Sillan jälkeen jatkoimme pääreittiä pitkin kohti Sambian rajatarkastusta. Reitti kulki vehreän luonnon halki, ja apinat liikkuivat vapaasti ympärillämme. Tunnelma oli rauhallinen ja lähes trooppinen.
Koska meillä oli jo Zimbabwessa hankittu KAZA Univisa, rajamuodollisuudet Sambian puolella hoituivat nopeasti: odotimme vain hetken, näytimme passit, saimme leimat ja olimme virallisesti Sambiassa.
Victoria-putoukset Sambian puolella – jätimme väliin
Seuraavaksi suuntasimme Victoria-putousten sisäänkäynnille Sambian puolella kysyäksemme lisätietoja ja arvioidaksemme, kannattaisiko vierailu myös tältä puolelta. Olimme kuitenkin melko väsyneitä ja sateen jäljiltä läpimärkiä, joten pienen pohdinnan jälkeen päätimme olla vierailematta putouksilla Sambian puolella tällä kertaa.
Vaikka erityisesti Devil’s Pool olisi kiinnostanut, sää ei ollut sinä päivänä paras mahdollinen uimiseen. Olimme jo kokeneet putoukset upeasti Zimbabwen puolelta, joten päätös tuntui oikealta.
👉 Jos olet vieraillut Victoria-putouksilla Sambian ja Zimbabwen puolella, kerro kommenteissa kumpi oli mielestäsi parempi – ja miksi!
Poistuessamme alueelta hyppäsimme yhteen lähistöllä odottaneista takseista ja suuntasimme Livingstonen keskustaan jatkamaan päivän seikkailuja.
Vierailu Livingstonen kaupungissa, Sambiassa
Livingstone on Sambiassa tärkein matkailukaupunki ja lähin keskus kuuluisille Victoria-putouksille, jotka sijaitsevat vain noin 10 kilometrin päässä kaupungin sydämestä. Kaupunki tarjoaa matkailijoille erinomaista majoitusta ja palveluja, ja se toimii tukikohtana putousvierailuille, safareille, jokiristeilyille Zambezi-joella sekä erilaisille seikkailuaktiviteeteille, kuten koskenlaskulle ja benjihypylle.
Vaikka Livingstone on kooltaan melko pieni ja rauhallinen, sillä on merkittävä historiallinen rooli: se toimi aikoinaan Pohjois-Rhodesian (nykyisen Sambian) pääkaupunkina. Kaupungin katukuvasta löytyy edelleen siirtomaa-ajan arkkitehtuuria, leveitä bulevardeja ja vanhoja hallintorakennuksia, jotka heijastavat Britannian siirtomaavallan aikaa. Nykyään Livingstone yhdistää rennon paikallisen arjen ja kansainvälisen matkailun, mikä tekee siitä miellyttävän ja helposti saavutettavan kohteen Victoria-putouksilla vieraileville matkailijoille.
Paikallista ruokaa Sambiassa
Saavuttuamme Livingstonen keskustaan etsimme nälkäisinä paikkaa, jossa voisimme maistella paikallista ruokaa. Google Maps johdatti meidät ravintolaan nimeltä Matebeto.
Paikka koostui suuresta terassialueesta, joka muistutti enemmän rennon tunnelman baaria. Sisään astuessamme ystävällinen tarjoilija otti meidät vastaan, ja kysyimme heti, tarjoiltiinko siellä sambialaista ruokaa.
Tarjoilija kävi kysymässä keittiöstä lisätietoja ja palattuaan pyysi meitä seuraamaan häntä pöydän luo, jolle ruoka oli katettu buffet-tyyliin. Hänen englannin kieli oli melko rajallista, eikä meille täysin selvinnyt, mistä annoksista oli kyse. Lopulta päätimme heittäytyä hetkeen ja pyysimme häntä tuomaan meille sitä, mikä hänen mielestään oli kaikkein tyypillisintä ja paikallisinta.
Hetken kuluttua pöytäämme alkoi ilmestyä erilaisia kulhoja täynnä ruokaa: nshimaa, ifisashia, papuja, lampaanlihaa sekä lehmän sorkka. Paikallisten ruokien maistaminen oli hieno ja mieleenpainuva kokemus, vaikka lehmän sorkka jäikin ainoaksi annokseksi, jota emme lopulta maistaneet. Se koostui lähinnä luusta ja rasvasta – mutta kastike oli todella herkullista.
Kaiken kaikkiaan ruokailu Matebetossa oli erinomainen tapa tutustua sambialaiseen ruokakulttuuriin Livingstonessa.
Majoitus Livingstonessa – Ngoma Zanga lodge
Vatsat täynnä suuntasimme Ngoma Zanga Lodgeen, jossa yövyimme yhden yön. Majoitus sijaitsi rauhallisella asuinalueella noin 700 metrin päässä ravintolasta, joten kuljimme matkan kävellen.
Huone oli tilava, siisti ja sisustettu perinteiseen afrikkalaiseen tyyliin. Erityisesti ihastuimme viihtyisään ulkoalueeseen, jossa oli uima-altaita, ravintola ja baari – täydellinen paikka rentoutua päivän päätteeksi.
Ngoma Zanga Lodge jäi meille erittäin hyvänä mieleen ja sopii mainiosti Livingstonessa yöpyville.
Kävelyretki Livingstonen keskustassa
Tehtyämme check-inin hotellille päätimme lähteä kävelylle tutustumaan kaupunkiin. Vaikka vettä satoi, se ei estänyt meitä kiertämästä Livingstonin katuja ja seuraamasta paikallista elämää.
Matkan varrella näimme koulun, jonka edessä lapset seisoivat siistissä jonossa odottamassa. Kaduilla myytiin hedelmiä ja vihanneksia pienissä kojuissa, ja tunnelma oli hyvin arkinen ja aito. Poikkesimme myös paikalliseen supermarkettiin ostamaan juomia ja pientä naposteltavaa.
Mukuni Park Curio Market
Käveltyämme pitkin kaupungin pääkatua ja nostettuamme rahaa suuntasimme Mukuni Park Curio Marketiin, jossa myydään matkamuistoja ja käsitöitä. Tarjouksia sateli joka suunnasta, ja pienen tinkimisen jälkeen ostimme jääkaappimagneetin sekä kauniisti käsin veistetyn naamion.
Livingstone-museo (väliin tällä kertaa)
Yksi kaupungin tunnetuimmista nähtävyyksistä on Livingstone Museum, joka sisältää monia mielenkiintoisia näyttelyitä ja tarinoita alueen historiasta. Olimme jo melko väsyneitä, ja ilta alkoi hämärtyä, joten päätimme jättää museovierailun väliin ja keskittyä etsimään sopivaa paikkaa illalliselle.
Mosi-oa-Tunya Road ja ilta Livingstonessa
Mosi-oa-Tunya Road on Livingstonen pääkatu, joka johtaa kaupungin keskustasta kohti Victoria-putouksia. Kadun varrella on hotelleja, ravintoloita, matkatoimistoja ja matkamuistomyymälöitä.
Tunnelma alueella on miellyttävän matkailijaystävällinen, rento ja turvallinen, joten päätimme viettää aikaa juuri täällä. Ennen illallista pysähdyimme tunnetussa Cafe Zambezissa, jossa joimme muutamat oluet. Paikka on suuri ja värikäs, ja sen seinät on koristeltu näyttävillä ja taiteellisilla graffiteilla.
Illallisen söimme läheisessä ravintolassa, minkä jälkeen lähdimme kävelemään takaisin hotellille. Matkalla huomasimme, että hotellille johtavilla sivukaduilla ei ollut lainkaan katuvalaistusta. Jouduimme valaisemaan tietä puhelimen taskulampulla, ja vain ohi ajavien autojen ajovalot rikkoivat hetkittäin pimeyden.
Päästyämme takaisin hotellille päätimme päivän vielä rauhallisesti juomien merkeissä allasalueen baarissa. Päivä oli ollut pitkä ja täynnä kokemuksia – nyt oli aika levätä.
Miten päästä Livingstonesta Kazungulan rajalle
Seuraavana aamuna heräsimme aikaisin. Aamiaisen jälkeen, jonka söimme hotellimme lähellä sijaitsevan supermarketin ulkopuolella, lähdimme kävellen kohti taksipaikkaa Kapondo-kadulle (Shoprite kaupan läheisyydessä). Olimme kuulleet, että sieltä voisi ottaa taksin Kazungulaan, jossa sijaitsee raja Sambian ja Botswanan välillä.
Taksipysäkkiä etsimässä
Saapuessamme paikalle alueella näkyi vain paikallisia hoitamassa arkisia askareitaan. Emme löytäneet mitään virallista taksiasemaa tai kylttiä, joka olisi viitannut kuljetuksiin Kazungulaan. Päätimme kysyä neuvoa ohikulkijoilta, ja he ohjasivat meidät ystävällisesti juttelemaan kadun varrella odottaneiden autojen kuljettajille.
Kuljettajat vahvistivat, että autot kulkivat Kazungulaan, mutta lähtö tapahtuisi vasta sitten, kun auto olisi täynnä. Se sopi meille hyvin. Sovimme hinnasta – tarkkaa summaa emme enää muista, mutta se oli varsin edullinen. Emme kuitenkaan osanneet arvata, että joutuisimme odottamaan yli tunnin ennen lähtöä.
Matka Kazungulaan
Vähitellen paikalle saapui lisää sambialaisia matkustajia, jotka nousivat auton kyytiin. Tavaratila täytettiin kokonaan erilaisilla tavaroilla ja banaanilaatikoilla. Kun auto oli viimein täynnä, lähdimme matkaan kohti Kazungulaa.
Matka kesti hieman yli tunnin. Pääsimme samalla levähtämään ja katselemaan Sambian maisemia. Pysähdyimme vain kerran tankkaamaan matkan varrella.
Kuin saavuimme perille kuljettaja jätti meidät vilkkaalle satama-alueelle, jossa vallitsi torimainen tunnelma: ihmisiä kulkemassa tavaroiden kanssa, myyjiä kojuissaan ja liikennettä sinne tänne. Tunnelma tuntui kaoottiselta ensi hetkellä, mutta eteni lopulta yllättävän loogisesti ja seurasimme vaan ihmisvirtaa.
Rajanylitys Sambiasta Botswanaan Kazungulan sillan kautta
Kazungulan silta on vinoköysisilta, joka yhdistää Sambian ja Botswanan. Sillan rakentaminen alkoi joulukuussa 2014 ja se avattiin liikenteelle toukokuussa 2021. Se korvasi aiemmin käytössä olleen pienen lautan, joka oli pitkään ainoa tapa ylittää raja näiden kahden maan välillä. Silta on rakennettu kaarevaan muotoon, jotta se ei ylittäisi Zimbabwen tai Namibian alueita, jotka sijaitsevat myös naapurimaina.
Saapuessamme sillan alkuun useat ihmiset lähestyivät meitä tarjoten kyytiä sillan yli rajarakennuksille. Hintaneuvotteluihin kului hetki, erityisesti koska osa yritti hyötyä valuutanvaihdosta. Lopulta pääsimme sopimukseen, nousimme autoon ja ylitimme sillan.
Rajamuodollisuudet ja saapuminen Botswanaan
Ensimmäiseksi suuntasimme Sambian rajarakennukseen hoitamaan maasta poistumiseen liittyvät muodollisuudet. Prosessi oli melko suoraviivainen: jonotimme hetken, näytimme passimme ja saimme lähtöleimat. Kaikki sujui rauhallisesti, eikä meiltä kysytty mitään erityistä.
Tämän jälkeen jatkoimme kävellen Botswanan rajalle. Täällä prosessi kesti hieman pidempään, sillä meidän tuli esittää myös COVID-todistukset, ja meille esitettiin muutamia lisäkysymyksiä siitä, miksi ylitimme rajan eri pisteestä kuin aiemmin. Kaikkien asiakirjojen tarkastuksen ja kysymyksiin vastaamisen jälkeen olimme virallisesti jälleen Botswanassa.
Rajarakennuksesta poistuessamme meille tarjottiin jälleen kuljetusta, mutta päätimme jatkaa matkaa kävellen kohti Elephant Trail Guesthouse & Backpackersia Kasanessa, jossa olimme yöpyneet aiemmin. Siellä odottivat vuokra-automme ja matkatavaramme – ja samalla alkoi seuraava vaihe matkallamme Botswanassa.
Reitti ja sijainnit: 
Ai, olisiko Devils pooliin päässyt sadekaudella. Itse olimme lokakuun alussa, kuivan kauden lopussa, ja olin siinä uskossa ettei se sadekaudella olisi mahdollista. Sambian olisi kyllä mukava tutustua laajemmin.