Cu Chi tunnelit ovat noin 250km laaja verkosto maanalaisia tunneleita, jotka Vietkong sissit rakensivat Vietnamin sodan aikana. Siellä kommunistiset vietnamilaiset oleskelivat piilossa ja hyökkäsivät amerikkalaisia vastaan. Tänä päivänä näistä tunneleista pääsee näkemään pienen osan, jotka ovat avattu turisteille. Meille Cu Chi tunnelit oli silmiä avaava kokemus Vietnamin sodasta, joten jos matkustat Ho Chi Minh Cityyn niin suosittelemme käymään tässä yhdestä Vietnamin historiallisesta kohteesta.

Puolipäivänretki Cu Chi tunneleihin

Olimme varanneet tunneleihin puolipäivänretken jo etukäteen hotellin kautta samalla kun teimme huonevarauksen. Meidät tultiin hakemaan aamulla aikaisin hotellin oven edestä ja vietiin isoon bussiin, johon oli lähdössä myös paljon muitakin turisteja. Ho Chi Minhista tunneleihin on noin 40km matka, mutta kaupungin ruuhkat ja teiden kunto vaikuttavat siihen, että matka on noin 2h per suunta.

Pysähdys ampumaradalle

Ennen tunneleita ja noin puolessa väliä matkaa pysähdyimme ja oppaat veivät meidän kokeilemaan konekiväärillä ampumista radalle. Näitä ampumispaikkoja on useampia Cu Chi tunnelien alueella ja ne toimivat tänä päivänä turistipaikkoina.

Cu Chi tunnelit - silmiä avaava kokemus Vietnamin sodasta
Kuvassa on ampumisrata, jossa pysähdyimme matkalla Cu Chi tunneleihin

Tämä aktiviteetti ei kuulunut reissun hintaan, joten jokainen joutuu maksaa sen erikseen, jos haluaa kokeilla ampua vanhoilla Vietnamin sodan aseilla. Kuuluisimmat olivat AK-47, jota Vietkong käytti tai M-16 jota amerikkalaiset käyttivät. Hinnat vähän vaihtelivat riippuen mallista ja ampumiskerroista. Meidän mielestä ja näyttävästi myös muidenkin mielestä tämä oli ylihinnoiteltu, joten vaan pari meidän ryhmästä kokeili ampumista.

Kaikille halukkaille annettiin kuulosuojaimet ja siirryimme katsomoon, josta näimme ampumaradan. Meteli oli aivan kamala, kun ihmiset ampuivat maalia kohti. Ampumapaikassa pystyi myös ostamaan luoteja matkamuistoksi ja siellä oli pieni museo, jossa säilytettiin vanhoja aseita. Tämän jälkeen menimme takaisin bussiin ja jatkoimme matkaa noin puolituntia.

Cu Chi viidakko

Kun olimme perillä Cu Chi tunnelien alueella, tulimme bussista ulos, niin huomasimme, että olimme keskellä viidakkoa. Meidät pyydettiin kokoontumaan ja meille alkuun kerrottiin hieman Vietnamin sodan historiasta. Ympärillä oli keinotekoisia mannekiini sotilaita, aitoja pommikoneita ja vanhoja pommeja. Kävelimme sitten polkua pitkin viidakkoa läpi. Siinä samalla meidän opas näytti meille ympäristöä, jossa oli B-52 pommikoneista pudotettujen pommien muodostamia kraattereita.

Salaiset sisäänkäynnit

Saavuimme sitten aukiolle, jossa opas kyseli meiltä, että kuka meistä pystyy ekana löytää tunnelin salaisen sisäänkäynnin. Ympärillä ei ollut muuta kuin puita ja kuivia lehtiä maassa. Mutta just näiden alta ilmestyi pieni luukku, joka oli täydellisesti piilossa. Saman tien sotilas ilmestyi paikalle ja meni sisään tästä pienestä luukusta peittämällä sen kannen samalla. Hetken kuluttua hän tuli ulos pari metrin päästä toisesta samanlaisesta luukusta.

Nämä luukut suunniteltiin sillä tavalla, että vaan lyhyet ja pienikokoiset ihmiset, kuten vietnamilaiset pääsisivät kulkemaan näistä eikä hyökkääjät. Tänä päivänä pari näistä tunneleista ovat tarkoituksella levennetty länsimaalaisia varten, että niissä voi vierailla. Silti ne ovat todella ahtaat, matalat ja hyvin kapeat. Huomasimme kyllä tämän nopeasti, kun pääsimme itse kokeilemaan niitä. Kulkeminen tapahtuu kyyryssä ja paikoin täysin pimeydessä. Myös tunneleissa ja luolastoissa on todella kostea ilma, joten lämpötila nousee yllättäen paljon.

Opas kyllä varoitti, että nämä tunnelit eivät ole tarkoitettu semmoisille ihmisille kenellä on: ahtaanpaikankammo, sydänsairauksia, astmaa, ylipainoa, jalkavammoja jne. Meillä ei onneksi ollut mitään muuta estettä kuin reput. Otimme ne mukaan bussista, koska emme uskaltaneet sinne niitä jättää, kun meillä oli kaikki kamerat sun muut mukana. Olisi kannattanut ennemmin olla joku pienempi laukku mukana tai jättää ne reput bussiin. Kun tunneleissa joutui kulkemaan kyyryssä, niin reput hankaantuivat kattoa ja seiniä vasten, mikä vaikeutti kävelyä tunnelin sisällä. Tämän lisäksi reput olivat ihan lopussa täynnä hiekkaa, samoin kuin meidän vaatteet. Joten muista, jos aiot käydä Cu Chi tunneleissa niin ei kannata laittaa hienompia vaatteita päälle eikä ottaa isoa reppua tai ylimääräistä tavaraa mukaan. Vettä saa olla kyllä reilusti mukana.

Monikerroksiset tunnelit

Osan tunneleista voit valita kulkeako pidemmän vai lyhyemmän matkan ja niitä on 5, 15 ja 25m syvyisiä. Me valittiin lopussa jo helpoimmat reitit pelkästään reppujenkin takia. Mutta muutenkin kyyryssä liikkuminen ei ollut mukavinta puuhaa ja jossain paikoissa jouduimme menemään ihan polvilleen. Kaikki oli myös ihan hikisiä tämän kokemuksen jälkeen.

Jotkut tunnelit eivät olleet vaan labyrinttisia reittejä vaan jossain tapauksissa siellä oli jopa monta kerrosta. Pääsimme näkemään, miten niiden sisälle oli myös rakennettu ensiapusairaala, elintarvikkeiden ja aseiden varastoja sekä kokoustiloja, jossa sotilaat keskustelivat strategioistaan.

Kuvassa näkyy luonnostelma tunnelien eri kerroksien rakenteista

Reitin loppupuolella meille tarjottiin pähkinöitä ja maniokkia eli kassavaa (yuca), että saimme vähän energiaa. Sotilaat söivät maniokkia eniten juuri sota-aikana. Maniokki maistuu kuin perunalle. Siinä vaiheessa, kun pääsimme vähän lepäämään, tajusimme sen, että tunnelin läpi kulkiessamme koimme hetken jopa stressiä, kun emme nähneet heti oikeaa suuntaa minne mennä, muttei tätä voi mitenkään verrata siihen mitä vietnamilaiset joutuivat kokemaan näissä tunneleissa.

Vietkongin ansat

Kierroksen loppuvaiheessa kävimme läpi myös erilaisia ansoja, joita Vietkongin sotilaat käyttivät hyökkääjiään vastaan. Niiden rakentamiseen käytettiin useasti amerikkalaisia räjähtämättömiä pommeja, joiden metalli sulatettiin ja siitä tehtiin viidakkoansoja, joita näet alla olevissa kuvissa.

Toinen mielenkiintoinen asia tunnelireissulla oli, kun meille kerrottiin, miten sotilaat tekivät autonrenkaista ”huijaus” sandaaleita. Nämä oli tehty fiksusti niin, että kun he kävelivät niillä eteenpäin, niin jalanjäljet osoittivat askeleet väärän suuntaan. Sotilaat myös joskus käyttivät kiinnisaamiensa amerikkalaisten sotilaiden vaatteita. Näin USAn armeijan koirat eivät tunnistaneet vietkongin sotilaiden sijaintia.  

Kierroksen lopussa on pieni kauppa jossa voi mm. ostaa matkamuistoja tai juotavaa. Meille annettiin pari minuuttia aikaa ennen bussiin nousua ja paluumatkaa takaisin Saigoniin. Siellä meitä odotti kaupungin nähtävyyskierros. Cu Chi tunnelit oli kuitenkin paras kokemus, jonka koimme Saigon kaupungissa. Suosittelemme käymään täällä, jos matkustat entiseen Etelä-Vietnamin pääkaupunkiin. Matka Saigoniin ei olisi täydellinen ilman tätä vierailua, jossa pääset ymmärtämään paremmin Vietnamin sodan kauhuja.


Miten mennä Cu Chi tunneleihin?

Tunneleihin pääse paikallisella bussilla, taksilla, skootterilla tai valmiilla reittipaketilla. Me tutkimme etukäteen vaihtoehtoja mutta kaikista helpoin oli loppupelissä varata valmiiksi retki jostain matkatoimistosta tai hotellista. Näitä toimistoja löytyy Saigon kaupungin ympärillä, varsinkin reppureissaajien alueelta. Me varasimme oman retkemme suoraan meidän hotellista niin meidän ei tarvinnut lähteä tutkimaan eri vaihtoehtoja. 

Jos aidot mennä tunneleihin jollain muulla tavalla, muista kuitenkin, että alueelle ei pääse ilman opasta, koska sieltä löytyy vielä pommeja sekä miinoja maan alta, jotka eivät ole räjähtäneet. Joten paikan päällä, kun ostat liput, niin joudut kuitenkin kulkemaan oppaan seurassa, jonka joudut myös maksamaan erikseen.

Saattaisit myös pitää näistä:

1 kommentti

Vastaa

%d bloggaajaa tykkää tästä: