Kiinan muuri on yksi maailman tunnetuimmista nähtävyyksistä ja monen matkailijan unelmakohde. Tämä tuhansia kilometrejä pitkä rakennelma kulkee Pohjois-Kiinan halki, ja sen eri osuuksilla voi kokea hyvin erilaisia maisemia ja tunnelmia. Myös me halusimme päästä kävelemään Kiinan muurilla, mutta etsimme tavallisesta turistireitistä poikkeavaa vaelluskokemusta.
Pekingistä käsin suosituimpia vierailukohteita on Badalingin alue, joka sijaitsee noin 70 kilometrin päässä kaupungista. Badalingin muuri on kunnostettu, ja siellä vierailee runsaasti matkailijoita. Jos haluat välttää suurimmat turistijoukot ja kaipaat rauhallisempaa kokemusta, kannattaa harkita myös muita Kiinan muurin osuuksia.
Toinen tunnettu vaihtoehto on Mutianyu, jossa pääsee ihailemaan kunnostettua muuria ja upeita vuoristomaisemia. Alue sopii hyvin myös niille, jotka eivät halua lähteä pitkälle tai vaativalle vaellukselle. Mutianyussa on lisäksi köysirata, jolla pääsee ylös muurille.
Mutta jos haluat ainutlaatuisen vaelluskokemuksen omassa rauhassa Kiinan muurilla ja ilman turismia niin Jiankoun alue on ehdottomasti sinun vaihtoehto. Tämä osa muuria ei ole entisöity ja se on täysin ilmainen, mutta sopii vain seikkailuhaluisille. Jos tämä kuulosti mielenkiintoiselta niin täällä kerromme miten mennä Zhengbeilou tornin kohdalta alkavalle reitille. Seuraavaksi kerromme meidän vaelluskokemukset Kiinaan muurilla. Löydät myös vaellusreittimme kartalta sekä vinkkejä paluumatkaan Pekingiin.
Vaellus Kiinan muurilla – lähtö Zhengbeiloun tornilta
Päädyimme Zhengbeilou tornille noin puolenpäivän aikaan. Olimme aamulla aikaisin lähteneet Pekingistä, matkustaneet kahdella eri bussilla ja nousseet noin vähän yli tunnin vuorta pitkin ennen kuin saavuimme tähän pisteeseen, josta meidän unelmoitu vaellus Kiinan muurilla alkoi.
Zhengbeiloun torniin pääsy ei ollut niin vaikeaa kuin odotimme. Olimme lukeneet, että paikalliset voivat viedä pois ihmisten tekemät rakennelmat, joita pitkin pääsee kiipeämään tornin sisälle. Ilman näitä joutuisi oikeasti käyttämään kiipeilytaitoja. Ihmiset ovat rakentaneet muurista irronneista tiilistä kasoja ja meidän onneksemme joku oli tehnyt sinne puutikkaat tällä kertaa.
Tornin huipulla pidimme noin 20 minuutin tauon ja tutustuimme samalla vaelluksemme ensimmäiseen vartiotorniin. Sisällä pääsimme vähän aikaa auringosta piiloon. Olimme ihan hikisiä ja henki tuntui loppuvan kesken. Istuimme hetken ja söimme pari banaania. Mahtavat maisemat houkuttelivat kuitenkin jatkuvasti, joten käytimme tilaisuuden myös kuvaamiseen. Katsoimmepa mihin suuntaan tahansa tai mistä tornin ikkunasta hyvänsä, maisemat olivat yhtä kauniita.
Näkymät Zhengbeiloun tornilta länteen
Vaellus kohti Ox Horn Edgeä
Matkaa oli vielä jäljellä noin 4 tuntia Mutianyun kohdalle, joten seikkailun piti jatkua ennen kuin päivän valo loppui. Lähdimme sitten Zhengbeilou tornista kävelemään itään päin kohti Ox horn edgeä, joka näkyi ja erottui jo kaukaa. Alkuun reitti ei näyttänyt huonokuntoiselta ja kävely sujui helposti. Mitä lähemmäs tornia numero 1 tulimme, sitä huonokuntoisemmaksi muuri muuttui. Luonto oli vallannut suurimman osan muurista, joten tietyistä kohdista jouduimme kävelemään todella kapeista poluista. Paikoin muurin reuna oli romahtanut, joten jouduimme liikkumaan todella varovasti, ettemme putoaisi alas.
Pahin oli vasta edessä, kun noin 30 min kävelyn jälkeen meidän eteen ilmestyi jyrkkä ja romahtanut muurin osuus. Siitä alkoi kiipeäminen kohti Ox horn edgen tornia, joka on korkeimmalla sijaitseva torni tällä matkalla.
Huom! Olemme lukeneet, että tämän vaikean osuuden voi ohittaa. Juuri ennen nousua tulee vastaan torni, josta kohtaa polku alkaa ja se johtaa takaisin muurille siihen kohti, jossa tämä osuus päättyy.
Me emme tienneet edes tästä oikopolusta vasta kuin jälkikäteen, joten me pitkän hengenvedon jälkeen lähdimme kiipeämään ylös. Nousu oli todella haastava, sillä tämä muurin osuus oli erittäin jyrkkä Pidimme muurista kiinni samalla kun nousimme ja jouduimme varomaan askelmiamme. Luulimme yhdessä välissä, että olimme jo huipulla, mutta nousu jatkuikin vielä kivikkoisempaa muuria pitkin.
Lopuksi pääsimme hengissä ylös, jossa hetken pidimme juomatauon samalla kuin ihailimme maisemia. Olimme innoissaan, kun tajusimme, että olimme Kiinan muurin huipulla ja toteuttaneet unelman.
Tästä hetkestä piti tietysti ottaa pari kuvaa. Samalla huomasimme, että kaukana jo näkyi kaapelihissi, joka oli meidän päämäärämme.
Huipulta piti lähteä alaspäin, joten lähdimme jatkamaan matkaa. Mutta jos alkuun tuntui, että alaspäin pitäisi olla helpompaa, niin olimme todella väärässä. Tämä olikin haastavampaa kuin nousu. Mäki oli todella jyrkkä, melkein kuin pystysuora seinä ja muurin kivetys oli liukas. Jouduimme pitämään muurista kiinni aina, kun se oli mahdollista. Toisissa kohdissa jouduimme suoraan laskemaan pyllyllämme.
Jiankousta Mutianyuun – torni 23
Ox Horn Edgen jälkeen reitti oli tasaisempaa, silti muuria ei ollut kunnostettu ja muurin seinä puuttui osassa matkaa. Tässä kohtaan törmäsimme pariin muuhun kävelijään, jotka nyt jälkikäteen ajateltuna olivat ehkä poikenneet oikopulun kautta, koska heitä ei näkynyt aiemmin Ox Horn Edgen kohdalla.
Jatkoimme matkaa kohti tornia numero 23. Sitä mukaan kuin lähestyimme tornia niin puiden oksilla alkoi näkymään punaisia naruja, jotka ihmiset ovat kiinnittäneet niihin. Myös muuri alkoi näyttämään entisöidyltä. Isoin ero tuli heti siinä vaiheessa kun olimme tornissa numero 23. Tämän jälkeen ero kunnostetun ja alkuperäisen välillä tuntui merkittävältä.
Olimme siirtymässä Mutianyun osuudelle, joka on huomattavasti suositumpi matkailijoiden keskuudessa. Ja heti tällä puolella löytyi myyjä, joka myi juotavaa ja turistikrääsää. Sieltä tarttui mukaan muistoksi magneetti ja ostimme myös kylmää juotavaa. Tästä eteenpäin reitti oli paljon miellyttävämpi, eikä meidän tarvinnut enää varoa jokaista askeltamme.
Kun saavuimme torni 20 kohdalle niin jouduimme vielä kerran haastavaan tilanteeseen. Muuri ei jatkunut normaalisti vaan edessä oli iso seinä. Mietimme, että se oli tarkoituksella rakennettu, ettei ihmiset mene kunnostamattomalle puolelle. Jonkun aikaa siinä mietimme, miten itse pääsemme toiselle puolelle, ennen kuin yksi paikallinen kurkkumyyjä ohjasi meidät sekä toiset turistit oikeaan suuntaan. Reitti lähti muurin sivulta pientä polkua pitkin, jonka päädyssä jouduimme kiipeämään ylös muurin sivureunaan ja menemään läpi hyvin kapeasta kohdasta, josta pääsi itse muuriin takaisin. Kohta oli niin kapea, että jouduimme kulkemaan sen läpi sivuttain.
Tästä kohdin alkoi todellakin turistinen osuus muurista. Ihmisiä näkyi joka suuntaan, roskiksia tuli vastaan, valvontakameroita oli asennettu pitkin muuria ja portaat olivat normaalin kokoiset. Meille tämä ei ollut enää niin jännää… Loppumatka sujui suhteellisen nopeasti alaspäin. Jaloissa vaan tuntui väsymys ja välillä jalat tärisivät portaissa.
Mutianyun köysirata – torni 14
Kävelimme tornille numero 14 lähes pysähtymättä. Meidän alkuperäinen suunnitelma oli poistua muurilta liukumäkeä pitkin, joka sijaitsee torni 6 kohdalla eli paljon edempänä. Kello oli kuitenkin jo niin paljon, että pelkäsimme myöhästyvämme viimeisestä köysiradasta. Vaihtoehtona myös olisi ollut kävellä alas, mutta halusimme välttää tämän. Saavuimme köysiradalle kello 17.20 ja vaikka kylteissä aukioloaika näytti, että klo 17.00 se menisi kiinni niin saimme ostettua liput viimeiseen kaapelihissiin. Hinta oli 100 yuani per menosuunta.
Matka meni sujuvasti ja päädyimme hissillä kohteeseen, josta moni aloittaa Mutianyun vierailun. Siihen aikaan oli jo kuitenkin hiljaista ja suurin osa paikoista oli jo kiinni, kuten lippujen myyntipaikat. Uskomme, että alue olisi näyttänyt aivan erilaiselta, jos olisi ollut päiväsaika.
Miten pääsimme Mutianyusta takaisin Pekingiin?
Emme olleet varmoja, miten paluumatka onnistuisi Mutianyusta Pekingiin. Ennen matkaa emme löytäneet tarkkaa tietoa siitä, miten pääsisimme takaisin Pekingiin, mutta uskoimme, että löydämme keinon paikan päällä ja niinhän se meni, vaikka ei ollut helppoa.
Parinsadan metrin päässä kaapelihissistä näimme bussipysäkin. Kylteistä saimme sen verran selvää, että aikataulujen mukaan bussin pitäisi vielä kulkea, mutta alueella ei näkynyt yhtäkään bussia. Odotimme jonkin aikaa, kunnes shuttle-bussi saapui.
Kun yritimme päästä bussille niin meille kerrottiin, että liput pitää ostaa etukäteen lippumyyntipisteestä, joka oli jäänyt taaemmaksi. Lähdimme sitten juosten hakemaan liput. Näiden hinta oli 10 Yuania per henkilö. Emme kuitenkaan tienneet, minne shuttle-bussi oli meitä viemässä.
Matka oli todella lyhyt, ja saavuimme päätepysäkille muutamassa minuutissa, jossa kaikki joutui poistumaan bussista. Olimme nyt tuntemattomassa pienessä kylässä, josta löytyi ravintoloita sekä kauppoja, joissa myytiin erilaisia matkamuistoja. Tämän perusteella arvelimme, että olemme vielä turistikohdalla.
Kävelimme sitten samaan suuntaan kuin kaikki muut ja huomasimme sattumalta siinä, että sama pariskunta, joka oli aamulla tullut meidän kanssa samassa bussissa niin oli myös siellä. Päätimme sitten lähestyä heitä ja kysellä olisiko heillä ollut parempaa tietoa, miten päästä Pekingiin. Mutta he olivat yhtä hukassa kuin me. Ainoa hyvä puoli oli, että se nainen osasi puhua kiinaa ja lähti sitten kyselemään paikallisilta. Pari minuutin jälkeen hän oli saanut neuvoteltua meille kyydin, joka vei meidät 916 bussin pysäkille. Tällä bussilla pääsimme lopulta takaisin Dongzhimen bussiterminaaliin, josta aikaisin aamulla meidän seikkailu olikin alkanut.
Kiinan muuri kartalla – vaellus Jiankousta Mutianyuun
Missä Kiinan muuri sijaitsee ja missä me vaelsimme? Alla olevasta kartasta näet vaellusreittimme Jiankoun ja Mutianyun välillä. Karttaan on merkitty reitin tärkeimmät kohdat ja vartiotornit, joten voit hahmottaa paremmin, missä Kiinan muurilla kuljimme.
